Olisiko maailma parempi paikka, jos kaikilla kansoilla olisi yhteinen kakkoskieli? Suuristakaan kielistä (esim. englanti, kiina) ei tällaiseksi kakkoskieleksi ole, koska ihmiset ovat itsekkäitä otuksia ja sitäpaitsi luonnolliset kielet ovat melko monimutkaisia ja vaikeita oppia. Kukapa meistä ei haluaisi omaa kieltään muiden opeteltavaksi? Jo pelkästään EU:ssa on 23 virallista kieltä. Monissa Euroopan maissa Pera Perustallaajan on osattava puhua kolmeakin kieltä. Kieliä tarvitaan unionin- ja maailmankansalaisuuden täysipainoiseen hyödyntämiseen niin työssä kuin vapaa-ajallakin.
Kuinka paljon hukkaantuukaan aikaa ja rahaa hankalien kielten opiskeluun? En nyt tarkoita sitä, että kielten opiskelu olisi turhaa. Kuinka paljon voitaisiin säästää opettelemalla jokaisessa maailman kolkassa yksi yhteinen kieli kansainväliseen kommunikointiin?! Kysymys ei toki aivan ensimmäiseksi herännyt minun korvieni välissä, vaan samaa asiaa on pohtinut jo ennen meitä eläneet viisaat. Johann Martin Schleyer, Saksan Badenista kotoisin oleva katolinen pappi, kehitti vuosina 1879 – 1880 ensimmäisen (tai ainakin ensimäisen suosiota saaneen) keinotekoisen kansainvälisen apukielen Volapükin. Pian sen jälkeen L. L. Zamenhof julkaisi esperanton vuonna 1887.
Volapük ja esperanto ovat osoittautuneet nekin hieman hankaliksi kieliksi. Niiden kirjoittamisessa tarvitaan monien mielestä outoja ja hankalia tarkkeellisia kirjaimia (esperantossa: ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ ja ŭ) eikä kielien ääntäminenkään ole kaikilta osin ihan helppoa. Esperanton heikkoutena on kielen tarpeeton monimutkaisuus (akkusatiivi, adjektiivin kongruointi pääsanan (substantiivin) mukaan, sanojen sukupuoli, erisnimienkin päättyminen o-kirjaimeen, adverbin epälooginen käyttö jne.). Näitä ja monia muita puutteellisuuksia on korjattu vuonna 1907 julkaistussa kielessä nimeltä ido. Ido on oikeastaan paranneltu esperanto. Itse esperanton luoja Zamenhof oli mukana kehittämässä kieltä, mutta inhimillisen väärinymmärryksen seurauksena esperantoliike Zamenhofin johdolla kieltäytyi hyväksymästä ehdotettuja korjauksia esperantoon.
Miksi kansainväliset apukielet sitten eivät ole jo kaikkien käytössä, ihmettelen minä. Keinotekoisten kielten puhujia (eikä kirjoittajia) ei ole kovin paljon, eikä kielten käyttöarvo ole siksi kummoinen. Missään suuressa kansainvälisessä organisaatiossa ei ole otettu apukieltä käyttöön, pienten kielien edustajien on pitänyt alistua opettelemaan ja puhumaan jonkun toisen äidinkieltä. Idokaan ei ole saavuttanut kovin suurta suosiota. Ido on kuitenkin helposti meidän jokaisen opeteltavissa. Kieliharrastuksen voi aloittaa vaikkapa lukemalla idoon liittyviä kysymyksiä ja vastauksia sekä suorittamalla sen jälkeen idon peruskurssin "Ido por omni".
Voisipa jokin mahti maailmassa takoa kaikkien ihmisten kaaliin yhtäaikaa tahdon ja ymmärryksen yhteisen kielen opettelemiseksi. Yksi yhteinen kaikkialla maailmassa käyttökelpoinen kakkoskieli olisi kiistämättömästi asia josta olisi hyötyä kaikille kansoille ja jokaiselle yksilölle. Suomessakin olisi enää turha opettaa ja opiskella kahta vierasta (vieras ja toinen kotimainen) kieltä, kun yksikin vieras kieli korvaisi monin verroin ne. Eli yhteinen kansainvälinen apukieli perusopetukseen kaikkialla maailmassa!
Til rivido!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvä kirjoitus, kuomaseni!
Idea on sikamaisen hyvä. Siis kaikille yhteinen kakkoskieli. En ole vielä(kään) jaksanut tarkemmin tutustua idoon, mutta kannatan ideaa varauksetta. Pieni mutta on se, että kuinka saataisiin aate leviämään kulovalkean tavoin? Jotkin asiat leviävät nykyään helposti netissä. Jos saavat suosiota. Pitäisi siis saada suuret massat kiinnostumaan jotenkin, ja sitä kautta päättäjät. Tuntuu mahdottoman isolta työmaalta ja epäilenkin, että jatkossakin maailma on täynnä kielten sekamelskaa. Englanti on päässyt lähimmäksi virallista "kakkoskielen" asemaa. Toisaalta oma kokemukseni esim. eteläisestä Espanjasta oli se, että hyvin harva siellä osasi englantia, vaikka saattoikin vastata, että osaa "un poco" (tarkoittaa käytännössä, että on kuullut, mikä on englannin kieli, muttei osaa mitään). Ranskalaiset tuntevat myös antipatiaa englantia kohtaan. Ei ole ihmisen helppo matkustaa maailmalla, jos ei osaa useampaa kieltä edes auttavasti.
Olen useinkin miettinyt, että olisi niin kätevää, jos kaikki maailman ihmiset osaisivat jotain "yleiskieltä", mutta kun ajattelen tarkemmin asiaa, niin tuntuu mahdottomalta. Joidenkin vaikutusvaltaisten tulisi tehdä jotain. Jos vain tahtoa olisi. Luulisi, että on, mutta eipä ole siltä vaikuttanut. Pelkästään bisnesmaailman kannalta hyöty olisi valtaisa, luulen.
Katsotaan, mitä tuleman pitää seuraavien vuosikymmenien aikana.
Danko, mea kamarado.
Suosittelen opettelemaan idon alkeet, ja kokeilemaan ensi kerralla euroopassa matkustaessasi kommunikoida sen avulla. Vaikka ido onkin saanut vaikutteita myös romaanisista kielistä, on se indoeurooppalaisten kielten puhujille ymmärrettävää kuin savon murre pohjalaiselle. :)
Lähetä kommentti